’Kummina’ salaisesti kolme kuukautta reippaalle muffinsseja leipovalle koululaiselle on ohi hienona kokemuksena!

Ilmoittautumisvaiheessa SLY20 emo kyseli, että mitä tehdään? Rinkiin oli pyrkimässä aika nuori, vasta 14 vuotias koululainen. Hiiri muisti nimen. Hän oli myöhästynyt edelliseltä kierrokselta. Silloin hiiri ei tiennyt iästä. Nyt miettimättä muuta, päätettiin, että kotoa pitäisi olla se lupa, koska rahaa kuluu kierroksen aikana ainakin 24 €, sekä pakettien postituskulut. Hieman ennakkoon säälimme koululaisen säästöjen ‘hupenemista’ leivontatarvikkeisiin. Mutta taisi olla vielä samana päivänä, kun Redrose-emo ilmoitti, että lupa on tullut. Päätettiin ottaa tyttö mukaan kokeeksi pienin erikoisjärjestelyin.

Hiiri oli ajatellut ja ilmottanutkin jättävänsä tämän kierroksen väliin ja keskittyvänsä  koiranelämään, koirankujeisiin ja keräämään metsäpolkujen kasveja….kuten aina tähän aikaa vuodesta. Mutta aikaa olisi vaikka kuinka ja paljon.  Pientä erikoisjärjestelyä kuitenkin tarvittiin ja lähinnä siksi, ettei hiiri ollut kotonaan moneen viikkoon. Ei voisi ottaa vastaan slypaketteja, ei kuvata niitä yms., joka on ehdoton edellytys rinkiläisille.

Suunniteltiin yhdessä kierroksen emon kanssa ja päätettiin toimia näin:

1. Tyttö eli ”Vadelmasorbetti” saisi lähettäväksi parikseen nami-hiiren.

2. ”Vadelmasorbetti” itse saisi tietenkin slyparin, jolle hän lähetteäisi kierroksen kolme teemapakettia.  

3. Paketit, jotka normaalisti kierroksen edetessä olisivat rantautuneet Sveitsiin ja hiirenkoloon, saisi nyt hiiren hyvä blogikaveri Suomessa, blogiton Maarit. Hänelle sly oli tuttu juttu, mutta aikataulullisesti työn vuoksi juuri nyt täysillä osallistuminen mahdotonta. 

Siispä hän täytti kyselyn, jotta  slypaketit toimisivat hänen mieltymyksiinsä. Sovittiin, että Maarit kuvaisi saapuvat paketit ja laittaisi normaalisti emolle tiedotteen. – Hiiri pitäisi muusta huolen mm. inventariosta (hiiren välineitä), kommentoisi entistä ahkerammin rinkiläisten blogeissa ja mahdolliset 'porkkanaruusut' saisi Maarit.

4. Ja joku rinkiin osallistuva lähettäisi ihan normaalisti paketteja Maaritille, tietämättä erikoisjärjestelyistä. Vain pieni muutos totuttuun ja niin pieni, ettei se sekoittanut  kierroksella  mitenkään kuviota. Mukana oli tältä osin neljä  iloisen onnellista rinkiläistä. Toteutus oli poikkeava, mutta hyvin toimiva. Sen tiedämme jo nyt!

Nami-hiiren, tällä kierroksella "SLY–“kummitädin” kokemus, oli kutkuttavan hauska jakso. ”Vadelmasorbetti” sai kieltämättä hieman extraa sisältäviä paketteja kierroksen teemoja jotenkin seuraten ja postitettuna hieman eri paikoista hiirenpolkujen mukaan.

Hiiri suunnitteli kaiken jo kotona valmiiksi.  Ja postitti heti elokuun alussa ensimmäisen paketin omalla huvimatkallaan. Yhden paketin hän ottaisi mukaan ’koirankoppiin’ syyskuuta varten. Matkakassiin taisi sujahtaa valmiiksi koottu reseptikirjekin ja jotain pientä tuli hankittua myöhemmin kulkiessa.......

..... kolmas eli lokakuun paketti, liitoksiiaan  pullisteleva pinkkirasia jäisi turvallisesti eteisen ’pantteri’ –tuolille odottelemaan hiiren paluuta kotiin, lokakuun toista viikkoa. 

Mitä teki nuori koululainen, ”Vadelmasorbetti”, joka leipoi muffinsseja, keräsi erilaisia serviettejä ja jolla oli pieni piparimuotilla leikkivä kissa? Yksin Marimekkoa taisi olla yhtä paljon, kuin hiirenkolossa erilaisia ja niitäkin on kymmeniä :D. Sekin tuli kierroksen aikana kaikkien rinkiläisten tietoon, että ”Vadelmasorbetin” muffinssiformujen kokoelma oli mahtava. Ja ilmeisesti vain lisääntyisi, koska ihan kaikkia ’söpöjä’ hän ei raaskisi edes käyttää! Inventariokuvat selvensivät hänen mahtavaa tarvikevarastoaan :D.

Hienoja valokuvia ilmestyi sievän blogin postauksiin, samoin herkullista makeaa syötävää. Vapaehtoisiin tehtäviinkin hänellä riitti siis aikaa ja innostusta koulutyön ohella. Tosi upeaa, mahtavaa !

Söpöliini kissa ei jäänyt hiireltä huomaamatta. Mutta asetelma ’hiiri-kissa ja vielä koirakin’ oli kutkuttavaa 'hyödyntää' ja keskittyä nyt vain pinkkiä ja kirkkaita värejä rakastavaan ”Vadelmasorbettiin”!

Hiiren mieli olisi tehnyt käydä postissa joka ainoa päivä ja pyytä ystävällisiä virkailijoita liimailemaan merkkejä. Saksan posti on jostain syystä innostunut vain arvoltaan pieniin merkkeihin, toisin kuin Sveitsissä, joten paketit näyttivät käsittelyn jälkeen miltei ’pakanamaan kartoilta’! Ja mikäli oikein tulkitsin, niin virkailijoista oli oikeasti hauskaa niitä liimailla – koululaiselle Suomessa!  Sitä ei tapahtunut kuulemma kovinkaan usein. Ystävälliset virkailijatkin ovat kyllä aika harvinaisia. Hiirelle taisi sattua ne 'timangit' .

Nami-hiirellä riitti jutun juurta aiheesta ja ihmettelyä ”Vadelmasorpetti” -tytön innostuksesta. Sitä ‘joutuivat’ kuuntelemaan, niin pojantytär vierailullaan Zürichissä, kuin jo monasti mainittu tyttären koirakin.

Pienillä harmittomilla järjestelyillä saatiin siis syntymään monenmoista iloa. Blogiton Maarit sai mieluisia teemapaketteja pitkän työrupeaman kevennykseksi. Kuka niitä hänelle lähetteli, ei ole vielä hiiren tiedossa.

”Vadelmasorbetin” alle kätkeytyvä koululainen sai osallistua aidosti aikuisten tavoin SLY rinkiin, keräten uusia ideoita, uusia kokemuksia ja ennen muuta tuottaa iloa omalle parilleen, "Marian pieni leipomo" Marialle, kokoamillaan paketeilla ja ylimääräisesti vielä hienolla kukkavuoalla syntymäpäivänä! Hän pärjäsi loistavasti, hyvin asiallisesti ja erittäin kekseliäästi ripauksella hauskaa huumoria!

Onni on ollut matkassa hiirellä aina eri SLY -kierroksilla. Tämä oli ainutkertaisen hauska ja erilainen lajissaan! Kiitos kuuluu yksin ‘sly –kummitytölle’, ”Vadelmasorbetille”, blogiin http://halauksin.blogspot.com !

Maaritille kiitoksena  'a big hug' - jotta tämä järjestely onnistui !

Ihan näin nuoria, ei oteta joka kierrokselle mukaan. Silloin tällöin kuitenkin, sillä kokeilu onnistui 101%:sti.